Kuva 1: Satunnainen ohikulkija oli ottanut kantaa linja-autojen aikataulujen puuttumisesta. Ajatus on hyvä.

Työmatkallani kuljen parilla bussilla vaihtaen melko vilkkaalla bussipysäkillä Hämeenlinnanväylällä. Osa busseista on sellaisia, joista ei ole oikein varma, voikohan niitä pysäyttää eli käykö matkakortti niihin. Toisinaan siksi toivoisikin, että tämä näkyisi selkeästi busseissa.

HSL:n hallinnossa on ollut esillä ns. tilaajaväritys. Tulisiko eri bussien olla siten samanvärisiä, mikäli kyse on pk-seudun liikenteestä, jotta ne esim. erottuisivat kaukoliikenteestä. Toisaalta käyttäjämäärät ovat juuri lähiliikenteessä suuremmat, joten se tarve bussien erottumiselle on siten suurempi samoilla reiteillä osittain kulkevien bussien erottumisen osalta.

En itse ole lämmennyt vielä ajatukselle, että tilaajaväritystä otettaisiin käyttöön, vaikka se kenties vahvistaisi joukkoliikenteen brändiä nykyisessä kilpailutetussa bussiliikenteessä. Syy siihen on lähinnä se, että esim. nopea siirtyminen tilaajaväritykseen maksaisi noin 10 miljoonaa euroa (!), mikä on nykyisessä joukkoliikenteen niukkojen resurssien tilanteessa älytöntä rahanhaaskausta.

Erilaiset laadun kehittämishankkeet ovat luonnollisesti hienoja, mikäli niitä voidaan toteuttaa. Tilaajaväritykseen liittyy kuitenkin mm se, että:

• bussiyhtiöt vastustavat tätä ja
• on parempi, että bussit pikemminkin erottuvat jo kaukaa, joten eri yhtiöiden bussien erilainen väritys auttaa tässä asiassa.
• Erottuminen on tärkeää heikkonäköisille sekä auttaa muitakin tilanteissa, josta syystä tai toisesta bussien erottuminen on varsin hankalaa pelkän bussin numeron perusteella (tätä tapahtuu päivittäin ja monta kertaa...)

Itse olen osin myös huolestunut siitä, että laadulliset parannukset heikentävät joukkoliikenteen peruspalvelutarkoitusta. Esimerkiksi matkatakuujärjestelmässä myöhästyneet vuorot eivät millään tavalla tuo rahaa, vaan korvauksia ei makseta. Vaikka tällaiset matkatakuun, tilaajavärityksen tai muiden laadullisen tason noston tavoitteet ovat yleisesti kannatettavia, on kuitenkin oleellisinta, paljonko joukkoliikenteen lipun hinta maksaa.

HSL:n hallituksen osalta on varmaan jossain määrin mielekästä ottaa kantaa esim. kehäteiden rakentamiseen. On kuitenkin aika outoa, että pääsääntöisesti henkilöautoille suunnatut väylät tulevat lausunnoissa ennen joukkoliikennettä. En missään tapauksessa kannata suuntaa, jossa HSL:n alueen liikenteestä ollaan tekemässä VR:n tavoin tavallisten ihmisten normaalikäytön ulkopuolelle jäävää liikkumismuotoa.

Vaikken itse kuulu ihan pienituloisimpaan palkansaajaryhmään, jätän jo nyt VR:n palvelut monta kertaa liikkumisvaihtoehdoista kustannustason vuoksi. Helsingille lupailtiin seudullisten organisaatioiden osalta, että sen mikä tulee lisää HSY:n puolella korkeampina maksuina, varmistetaan, ettei esim. Helsingin sisäiset liput nouse.

Nyt tilanne näyttää vahvasti menevän suuntaan, jossa "kustannukset ovat kohonneet" ja siten paine lippujen hintojen korotuksiin kasvaa päivä päivältä. Ovatko kohteena sisäisten lippujen yhdenmukaistaminen vaiko seudulliset liput. Molemmat vaihtoehdot ovat eri tavalla huonoja, mutta osoittaa siis sitä, että suunta kohti "liian laadukasta joukkoliikennettä, johon köyhillä ei ole varaa" on kovasti etenemässä.

Suomessa yksityisautoilun tukeminen (autoverotuksesta huolimatta) onkin suhteessa joukkoliikenteen kehittämiseen jossain ihan omassa luokassaan. Satsaukset moottoriteihin tai muihin tiehankkeisiin, joita erityisesti pk-seudun joukkoliikennettä vastustavat poliitikot (esim. keskustan Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen, ks. esim. http://www.tekniikkatalous.fi/rakennus/article424537.ece?s=u&wtm=tt-01062010) kannattavat, ovat ihan omassa luokassaan. Eduskunnassa noin 7 vuotta kansanedustajan avustajana työskennelleenä voin vain todeta, että kansanedustajille voisi varmaan jokin autokauppaketju tarjota ilmaiset "työsuhdeautot", sillä niin ahkerasti erilaisia tiehankkeita edistetään (ks. esim. erilaiset aloitteet) ja joukkoliikenteen tukijat jäävät monista virallisista juhlapuheista huolimatta varsin pieneksi vähemmistöksi, kun budjettia sorvataan.

Kohti valtakunnallista yhteistyötä

Joukkoliikenteen kehittäjien olisikin verkostoiduttava ja lähettävä kehittämään yhteisiä hankkeita entistä valtakunnallisemmin. Näistä esimerkkejä voisivat olla mm.:

• matkakortin yhdenmukaistaminen ainakin suurissa kaupungeissa (esim. yli 30.000 asukasta)
• matkakortin kelpoisuuden laajentaminen niin, että maksaessasi sen käytöstä missä tahansa näistä suurista kaupungeista, voit käyttää sitä missä tahansa muualla kortin kelpaamissa kaupungeissa
• suurten kaupunkien joukkoliikennetuen nostaminen pitkällä tähtäimellä joukkoliikenteen osuuden nostamiseksi koko maassa ainakin asukasluvultaan "TOP 30" tai jossain vastaavassa määrässä suuria kaupunkeja.
• joukkoliikenneinformaation entistä paremman yhdistämisen paikallis- ja kaukoliikenteen osalta.

Ensimmäinen askel pienistä tavoitteista voisikin olla, että Helsingin seudun liikenteen osalta käynnistetään yhteistyö pääväylillä, joissa myös keskeisten bussipysäkkien osalta ilmoitetaan kaukoliikenteen pysäkkikohtaiset aikataulut kehä 3:n sisäpuolella. Siten edes mahdollisuus käyttää sisäistä liikennettä jonkin keskeisen väylän varteen ja jatkaa siitä vaikka Tampereelle, Turkuun, Lahteen tai Porvooseen paranee oleellisesti, kun tiedot jatkoyhteyksistä on myös päivittäisten pysäkkikäyttäjien saatavilla.

 

Hannu Koponen
HSL:n hallituksen varajäsen (Vasemmistoliitto, Helsinki)

Kuva 2: Siistimpää olisi, jos tämä hoidettaisiin kuntoon liikenteen järjestäjien taholta. :)