Kuva: Tutkiskeluani, miten kaarten rajat menevät eri etäisyyksillä Helsingin keskustasta. Tämä on vain yksi malli...
HSL-kuntia ovat väestömääräjärjestyksessä Helsinki (588549), Espoo (247970), Vantaa (200055), Kirkkonummi (37193), Kerava (34485), Sipoo (18528) ja Kauniainen (8698). Kuntaliitoskeskustelussa edustamme täällä pk-seudulla siten noin viidesosaa siitä, missä määrin ollaan luomassa ”historiallista uudistusta”.
Kuntaliitosesityksessä on tuotu esille, että pk-seudulla tulisi luoda samaan tapaan kuin muuallakin yhdistetympi kunta, joissa em. kuntalistauksesta yhdistetyn kunnan ulkopuolelle jäisivät Kirkkonummi ja Kerava.
Kuntaliitokset yleisemmin rauhaan jättäen tarkastelen asiaa enemmän alueemme joukkoliikenteen näkökulmasta sekä kunnallisvaalien lähestyessä toki myös kuntapalveluiden tulevaisuuden kannalta.
Em. kuntien veroprosentit ovat Sipoo 19,25%, Vantaa 19,0%, Kirkkonummi 19,0%, Kerava 18,75%, Helsinki 18,5%, Espoo 17,75% ja Kauniainen 17,75%.
Helsingissä joukkoliikenteen käyttö on muihin kuntiin nähden suurempaa, johtuen mm. paremmasta tarjonnasta, mutta myös siitä, että kuntalaiset ovat muutoinkin joukkoliikenneorientoituneempia. Lisäksi tuki on tärkeää tasa-arvoisen palveluiden saatavuuden toteuttamiseksi.
Autoton elämäntapa on useammalle perusjuttuja meillä Helsingissä, mutta tilanne kääntyy aivan toiseen suuntaan kuntarajan toisella puolella ja edelleen potentiaalisissa HSL:n uusissa jäsenkunnissa etäisyys ja joukkoliikenteen heikko tarjonta onkin jo sellaisella tasolla, että autottomasta elämäntavasta puhuminen on yhtä utopistista kuin puhe kulutuksen hillitsemisestä niin, että jotain muutakin kuin jätettä saattaisi jäädä lastenlapsillemme.
Utopia yhteisestä kunnasta pk-seudulla
Ajatellaan hetki, että pk-seudulla olisi yhteinen kunta.
Siitä näkökulmasta katsoen, tilanne olisi varsin hassu sikäli, että kunnan tai kaupungin sisällä olisi varsin outoja ”veroparatiiseja”. Läntinen paremman väen alue ja siellä vielä linnake, jossa menestyjiltä kerätään vähemmän. Eduskunnassa ollessani avustajana ihmetytti aina ne veropuheet, joissa mm. veroalennuksissa koettiin tärkeänä, että ne tulevat %-määräisinä eikä tasa-arvoisesti euromääräisinä, koska prosenteilla ei osteta leipää - rikkaille enemmän kuin köyhille.
Veroprosenteista voidaan todeta, että HSL-alueella voisi olla hyvä ajatella seudullisten asioiden edistämiseksi myös yhtenäistä veroprosenttia, vaikka kunnat säilyisivätkin itsenäisinä. Ehkä silloin myös ”autoilevat lähiöt” lähtisivät mukaan kuntapalveluiden seudullisempaan kehittämiseen. Onhan se aika kohtuutonta, että niin yhteneväisellä alueella, ettei kuntarajaa useassakaan paikassa edes huomaa, tuetaan seudullista eriarvoisuutta.
Taloudellisesti haastavina aikoina odotan todella, että puheet eriarvoistumisen vähentämisestä liikahtaisivat teoiksi pk-seudulla. Täällä tuntuu olevan monia, jotka ”kaupunkipuolueiden edustajina” lakkauttaisivat jo muun maan raideyhteyksiä, jotta voitaisiin kiihdyttää edelleen pk-seudulle muuttamista. Huudellaanko täällä siis edelleen muualle, yhdistykää te siellä muualla, mutta meille asia on mahdoton?
Kahden eri laajuuden kuntapalvelut: seudulliset ja lähialueen palvelut
Kannatan mallia, jossa tutkitaan palveluiden järjestämisessä niin, mitkä palveluista ovat kannattavia toteuttaa seudullisemmin (esim. joukkoliikenne, kaavoitus, rakentaminen) ja mitkä palvelut on hyvä toteuttaa niin, että kuntalaisten palveluissa lähdetään alueellisemmasta tarkastelusta (esim. päiväkodit, koulut, terveyskeskukset, kirjastot).
Taloudellisesti voidaan varmasti miettiä tapoja, joilla kuntalaisten satsauksia voidaan kehittää eri tavoin. Jos kuntapalveluiden järjestämisen jälkeen jää kunnalle ylimääräistä, niin sijoitettakoon rahat omaan energiayhtiöön, jätteidenkäsittelylaitokseen, vanhustenhoitopaikkoihin tai vaikkapa businesspuistoon, jossa luodaan uutta menestystä alueelle.
Tärkeää olisi löytää sopu siitä, että on asioita, joissa seudullisempi näkökulma vaatii kuntarajojen ja niiden ”taloudellisten muurien rikkomista”, mitkä nyt tulevat vastaan. Nyt esimerkiksi kuntien lausuntokierroksella on pitkälle tulevaisuuteen tähtäävä kaarimallinen taksajärjestelmä.
Työryhmän suosituksessa näkyy edellä kirjoittamani eriarvoisuus. Kaari on konsulttien avustamana saatu vedetyksi Espoossa jonkinlaiseksi kaareksi, jossa myös toinen puoli näkyy myös Itä-Helsingissä B/C-vyöhykkeen rajana. Kuitenkin Vantaan osalta esitys on torso. HSL:n hallituksen esitys kaarimallisesta taksajärjestelmästä on pohjaesityksessä konkreettisesti rytätty ja kuntien taloutta kumartaen mennään eteenpäin Helsingin ja Vantaan KUNTARAJAA noudattavalla ”kaarella”, jos sitä edes konsultti sellaiseksi kehtaa sanoa.
Tässä on erittäin selkeä esimerkki, jossa toivon, että pk-seudun kuntien osalta kyetään oikeasti löytämään malli, jossa taloudellista pohjaa voitaisiin muuttaa sellaiseksi, että oikeasti yhteistyö kuntien kesken mahdollistaisi tässä tapauksessa joukkoliikenteen matkustajien näkökulman parantamisen.
NYT on aika edistää seudullista yhteistyötä ja ulottaa vyöhykeraja mahdollisimman kauaksi, jolloin vaihtoehto 3 (ks. linkki) tukee tätä seudullista yhteistyötä. Johonkin pk-seudunkin olisi kyettävä, jos kuntaliitokset tuntuvat mahdottomilta! Vielä parempi olisi, jos yhteydet B-vyöhykkeeltä onnistuisivat Tikkurilan asemalle A+B -vyöhykelipulla, koska ratkaisu palvelisi alueita, joilta voitaisiin sujuvasti vaihtaa myös kaukojuniin sisäisen lipun hinnalla ilman reissaamista Pasilaan tai keskustaan, koska Pasilaan suuntautuvat poikittaisyhteydet ovat edelleen epävarmoja.
Ruuhkamaksuja, tienkäyttömaksuja vai jotain muuta
Tilanteessa, jossa ”kuntien rajat elävät” on varsin ymmärrettävää, että nyt ei keskitytä uusiin väylähankkeisiin, vaan koitetaan pitää huolta niukemmilla resursseilla olemassa olevista. Puhuttaessa ruuhkamaksuista tai tienkäyttömaksuista yleisökeskustelu repeää vaatimaan parempaa joukkoliikennettä, jotta sitä voitaisiin käyttää. Hienoa! Niin minäkin haluan. Kyse on siitä, että mistä siihen resursseja otetaan.
Kaarimallinen taksajärjestelmä voisi parhaimmillaan pudottaa hyvin laajalta joukolta joukkoliikenteen kustannukset lähemmäksi puolta nykyisestä. Se tarjoaisi mahdollisuuden siten kilpailla hinnalla, jos tarjonta olisi kohdallaan. Laajemmasta mallista kuitenkin esitysten osalta pelätään, ettei tarjonta kykene vastaamaan kasvavaan kysyntään. Valmistelevan työryhmän esitys lähteekin hiukan "epäkaarimallisesta" vaihtoehdosta. Oheisaineiston asiasta löytyää osoitteesta http://dsjulkaisu.tjhosting.com/~hsl01/kokous/2012295-4-40749.PDF (noin 30 Mt).
Siis mitä ihmettä?!! Tulisiko joukkoliikenteestä liian suosittua?!!
Tällä kaudella HSL:n suunnalla on valmisteltu monia joukkoliikennettä parantavia suunnitelmia, mutta niiden toteutukselta puuttuu rahaa. Esimerkkejä näistä on poikittaisliikenne- ja runkolinjastosuunnitelma. Edelleen vastaavanlaisia hyviä kehityshankkeita olisi lisääkin mietittäväksi. Niillä ei ole kuitenkaan kovin hyvää perustaa, koska nykytilassa uudet parannukset on kustannettava muiden alueiden heikennyksillä. Siten joukkoliikenteen näkökulmasta jotain pitäisi tehdä kuntien rajoille ja nopeasti. Sen ei tarvitse tarkoittaa kuntien yhdistämistä, mutta joukkoliikenteen kehittämisen näkökulmasta em. taloudellinen todellisuus hidastaa merkittävästi asioiden edistämistä pääkaupunkiseudulla, joten ideointi sen parantamiseksi on erittäin tervetullutta.
Vaihtoehtoja ratkaista asioita on. On hyvä, että lähipalveluiden osalta liikennettä pyritään minimoimaan. Kuitenkin työssäkäynnin tai opiskelun näkökulmasta on turvattava myös mahdollisuudet liikkua – myös ilman omaa autoa. Autopaikkoja tunnutaan ajavan hanakammin kuin asuntoja asunnottomille, vaikkei niitä paikkoja kaikkia käytettäisikään.
Esimerkki kunnan sisäisen eriarvoisuuden lisäämisestä
Helsingin sisäisen eriarvoisuuden osalta nähtiin alkuvuodesta tapaus Kruununhaka. Alustavienkin linjastomuutosten jälkeen alueella olisi säilynyt korkeimman tason joukkoliikennepalvelut. Sen kummemmin heidän aktiivisuuttaan ”syyttäen” asiassa, on kuitenkin jotenkin ikävää se, että demokratia toteutui niin, että äänekkäiden kuntavaikuttajien seurauksena kantakaupungin alueelle päätettiin perustaa linja 17.
Sen kustannukset otetaan muualle kaupunkiin suunnitelluista parannuksista, joten tämä on vain esimerkki Helsingin sisältä, kuinka joukkoliikenne pyrkii kuuliaisesti pysymään budjetissaan, mutta samaan aikaan ”äänekkäiden demokratia” kukistaa aluetta tasapuolisemmin suunnitellummat hankkeet, jotka kenties olisivat olleet kunnallisen demokratian näkökulmasta hienompi juttu. Luotan suunnittelijoihin siltä osin, että he varmasti pyrkivät minimoimaan tappiot. Tapaus on hyvä esimerkki, mitkä ovat ne liikkumavarat, joilla niitä tienkäyttömaksuja vastustaville henkilöille voidaan luoda parempia joukkoliikenneyhteyksiä.
Hannu Koponen
Lähteet: Helsingin, Espoon ja Vantaan väestömäärät tilastokeskuksen kotisivuilta muut wikipedian väestömääristä. Verotiedot veronmaksajien sivuilta.
