CapaCity-bussi on testiajossa Jokeri-linjalla 550 (Helsingin Itäkeskus - Espoon Westend). Pääsin itsekin tutustumaan siihen lauantaina 27.2. Yleisfiilikseni oli innostunut, mutta monia kysymyksiäkin herää poikittaisliikenteen tulevaisuudesta ja toki itse bussistakin.

Lastenvaunujen kanssa matkustavat ovat päässeet liikkumaan ilmaiseksi siksi, ettei vanhemman ole tarvinnut lähteä liikenteessä reissaamaan edestakaisin jättäen vaunut lapsineen vartioimatta. Tätä keskustelua käytiin aktiivisesti, kun  aloite kantoliinoilla lastensa kanssa matkustavien oikeudesta päästä myös ilmaiseksi oli esillä. Siten keskustelua herännee myös tästä. Tilanne muuttuu, jos leimauslaitteet ovat joka ovella. Koska tilanne ei muutu vielä yleisesti kaikkiin busseihin, niin tilannetta ei ole siksikään syytä muuttaa.

Parannusta henkilöautoliikenteen haastamiseen

Pääkaupunkiseudulla mitataan eri alueiden välisiä matka-aikoja mm. joukkoliikenteen nopeudessa suhteessa henkilöautoliikenteeseen. Joissain paikoissa tämä kerroin kasvaa peräti kolminkertaiseksi. Yksi pääongelma on poikittaisliikenteen resursointi.

Jokeri-linjan (550) osalta onkin kertynyt paljon hyvää kokemusta, jota pitäisi soveltaa nyt muuallakin HSL:n kuntien liikenteen kehittämisessä:

• Tiheä vuoroväli erityisesti ruuhka-ajan liikenteessä,
• harvempi pysäkkiväli nopeuttamaan liikkumista,
• hyvät vaihtoyhteydet jatkoyhteydelle,
• selkeä reitti, joka risteää tärkeiden pitkittäisyhteyksien kanssa,
• omat väylät ja erityisesti
• liikennevaloetuudet.

Liikenteen resursoinnista nopeampien päätösten aikaansaamiseksi olisikin tutkittava, voidaanko joiltain linjoilta hiukan harventaa vuoroja ja napata siten tällaisille poikittaisyhteyksille lisää. Tämä ei ole hyvä tietenkään siksi, että olisi suotavaa pitää palvelutaso kaikkialla mahdollisimman entisellään. Kuitenkin tällä tavoin voitaisiin nopeuttaa Jokerin kaltaisten linjojen saamisen myös muualle, jolloin saatava hyöty olisi laajemmin katsottuna menetyksiä suurempi.

Vaikka osan mielestä omia väyliä ei joukkoliikenteelle tarvita, on mielestäni aika hurskasta ajatella, että mm. Helsingin liikennekulttuurissa bussit pääsisivät etenemään riittävän nopeasti muun liikenteen sekaan laitetuilla väylillä, vaikka ne olisivat sakotettavia bussikaistoja.

Esimerkkikohde tutkittavaksi: "57:n jatkot"

Linja kulkee nyt siis Munkkivuoresta Hakamäentielle ja sieltä edelleen Koskelantietä pitkin Viikkiin päättäen kulkunsa Latokartanoon. Linjalla on ruuhka-aikaan noin 10 minuutin lähtövälit. Välttämättä tätä reittiä ei tarvitse lähteä muuttamaan, mutta sen sijaan olisi kiinnostavaa tietää, miten se voisi toimia, kun Latokartanonkaari valmistuu Myllypuroon, jolloin esim. linjan 92 voisi mahdollisesti yhdistää osaksi tätä jatkettua 57:aa Latokartanosta Itäkeskukseen.

Koska Latokartanonkaaren jatko ja Kivikontien / Kehä 1:n liittymä on "kartalla katkoviivoina", voitaisiin nyt katsoa, miten sujuva vaihtoyhteys esim. Kivikosta tuleville matkustajille saadaan tälle poikittaisyhteydelle.

Edelleen Espoon linja 205 tulee Leppävaarasta Helsinkiin Munkkivuoren kautta. Jos tämän linjan resurssit käytettäisiin lisäämään "jatketun 57:n" resursseja Jokeri-oppien mukaisesti, voitaisiin näin luoda perusta toiselle kiinnostavalle poikittaislinjalle, joka ylittää kuntarajat ja risteää monien tärkeiden väylien kanssa, muodostaen hyviä vaihtopaikkoja, kuten esim.:

• Leppävaaran asema (juna & bussit)
• Turunväylä (liityntäliikenne?)
• Huopalahdentie (ratikka 4:n jatko Munkkivuoreen on ollut myös esillä)
• Vihdintie (bussit ja ratikka 10:n päättäri)
• Hämeenlinnanväylä / Mannerheimintie
• Ilmalan asema (juna)
• Mäkelänkatu / Koskelantie (bussit)
• Koskelan sairaala / Koskelan varikko / Lahdentie
• Viikintie (yhteys Lahdenväylälle Prisman lähellä?)
• Viikki (yhteys Jokerin kanssa)
• Latokartano (yhteys Lahdenväylälle?)
• Latokartanonkaari (yhteys Kivikon suuntaan ja Kehä 1:n liikenteeseen)
• Myllypurontie (kuinka korvataan 92:n liikenne?)
• Puotinharju
• Itäkeskus (bussit, metrot, liityntäliikenne...)

Käytän itse työmatkaani linjaa 47, jonka vuoroväliä harvennettiin. Tämä auttaa mm. pysymään aikataulussa, mikä helpottaa myös kuljettajien stressiä usein varsin haastavissa olosuhteissa. Kun matkustajat tietävät luotettavammin aikataulussa pysyvän bussin aikataulun, voi kauempaakin tähdätä siihen itselle tärkeään vuoroon, kun poikittaisliikenne linjalle toimii tehokkaasti. Tästä minulla on vahvasti henkilökohtaista kokemusta ja siksi uskallankin ehdottaa tutkittavaksi joidenkin linjojen vuorovälien löysentämistä ja resurssien kohdistamista poikittaisliikenteelle esim. edellä kuvatulla tavalla.

Se vaatii linjan tarkempaa suunnittelua. Tavoitteeksi voisi asettaa, että bussilla pääsee Itäkeskuksesta Espooseen ainakin yhtä nopeasti kuin autolla Kehä 1 pitkin ruuhka-aikana. Se vaatii uudenlaista bussikalustoa, linjan omia kaistoja, harvennettua pysäkkitiheyttä, liikennevaloetuisuuksia ja mahdollisesti jopa luovia ratkaisuja tunneleineen / siltoineen, mikäli jossain kohden törmätään aikataulua liikaa hidastavaan pisteeseen.

Vaihtoehtoja autoilulle on rakennettava. Keinoja on, mutta entä se lopullinen tahto?