Ei kertalippuja. Ei pummeja. Ei tarkastajia. Ei poikkeamista lippukioskeilla. Ei kuljettajiin kohdistuvia ryöstöyrityksiä. Ei matkakorttijärjestelmiä ongelmineen. Ei itse asiassa lippuja ollenkaan.
Ilmainen joukkoliikenne alle 15-vuotiaille ja yli 75-vuotiaille. ”Euron” joukkoliikenne aktiiviväestölle sekä aikuistuvalle nuorisolle muutama vuosi ennen täysi-ikäisyyttä.
Nopeasti täyttyvät julkisen liikenteen kulkuneuvot, jotka kisaisivat autoliikenteen kanssa myös liikkumisen nopeudessa. Ruuhkattomammat väylät, joilla myös autoilijat pääsisivät liikkumaan joustavammin, kun joukkoliikenne kiinnostaisi riittävästi sellaista osaa autoilijoista, joille joukkoliikenne toimisi vaihtoehtoisena liikkumismuotona.
Täysin ilmainen joukkoliikenne on todettu altiiksi mm. sellaiselle asenteelle, jossa sitä ei koeta kenenkään omaisuudeksi. Tällöin sitä kohtaan kohdistuu enemmän ilkivaltaa. On myös aiheellista, että joukkoliikenne kerää osan rahoituksestaan käyttäjiltään ja niiltä, jotka siitä hyötyvät, koska muihinkin palveluihin tarvitaan rahoitusta.
Voidaanko siten hyötyjien määrää laajentaa myös heihin, jotka eivät itse käytä sitä, mutta saisivat vastinetta eurolle, jonka mahdollisesti olisivat valmiita sijoittamaan vapaaseen, kilpailukykyisempään ja ympäristöystävällisempään joukkoliikenteeseen?
Pieni laskelma
Sekä lapset että vanhukset on rajattu pois siksi, että heidän mahdollisuudet muihin liikkumistapoihin on rajatumpi. Lapsilla jo ikänsä puolesta ja vanhuksilla esim. näön heikkeneminen haittaa liikkumista tai autoilun kustannukset eivät eläkkeellä tarjoa samanlaista vastinetta kuin aktiiviväestölle. Siksi käsittelen ajatusta euron joukkoliikenteestä 15 – 75 -vuotiaiden osalta.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan väkiluku HSL:n 7:n kunnan (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Sipoo ja Vantaa) alueella oli yhteensä runsas 1.140.000 henkilöä. Heistä noin 16 % oli alle 15 -vuotiaita ja noin 6 % yli 75 -vuotiaita. Suhdeluku olisi siten pyöreästi 78 % maksavia ja 22 % ilmaisesta joukkoliikenteestä nauttivia. Tämä tarkoittaisi, että euron eli 365 euroa vuodessa maksavia olisi runsaat 890.000 henkilöä. Matkustajilta kerättävä summa nousisi tällöin noin 325 miljoonaan euroon.
Lukuisten järjestelmien tilalle yksinkertainen joukkoliikennepalvelu
HSL:n vuosikustannukset ovat noin 500 miljoonan euron tasossa. Siten tämä tarkoittaisi, että matkustajilta kerättävä potti olisi nykyistä suurempi samaan aikaan, kun kaikilta joukkoliikennettä käyttäviltä henkilöiltä matkalipun hinta tippuisi merkittävästi.
Tätä voidaan verrata esim. siihen, paljonko voisi maksaa, jos seudulle toteutetaan vaikka ruuhkamaksujärjestelmiä valvomaan liikenteen käyttäjiä ja edelleen kehitetään järjestelmiä, jotka paljastavat sääntöjä rikkovia jne. Tai mitä tämä tarkoittaa erilaisten lippujärjestelmien ylläpitokustannuksina tai vaikka tarkastajien palkkauksena. Joukkoliikenteen palvelutyöpaikkoja voisi luoda myös positiivisempiin työtehtäviin esim. opastamaan käyttäjiä lipuntarkastamisen sijaan.
Kustannuksia saataisiin siis vähemmälle samalla, kun saataisiin enemmän rahaa. Tällä voitaisiin toteuttaa mm. suunnitelmia runkolinjastoverkostosta, poikittaisliikenteestä ja monista muista hankkeista. Palvelutaso paranisi ja joukkoliikenne olisi huomattavasti yksinkertaisempaa käyttää. Kuka tahansa voisi hypätä minkä tahansa joukkoliikennevälineen kyytiin ilman, että olisi huolestunut lipun jäämisestä väärän takin taskuun tai siitä, olisiko pitänyt käydä aamulla lataamassa arvoa tai kautta lisää lipulle, jotta myöhemmin pääsee takaisin ilman ongelmia.
Voisi kuvitella, että tällaisen järjestelmän piiriin haluaisi moni muukin kunta, jotka eivät ole kokeneet liittymistä esimerkiksi HSL-jäsenkunnaksi sellaiseksi, että siitä saisi riittävästi vastinetta rahoilleen
Utopiaa
On varmaan lukuisia syitä, joilla tällainen järjestelmä romutettaisiin.
Entä jos tänne tulisikin joku muualta, joka käyttäisi joukkoliikennettä maksaneiden rahoilla? Kysynnän mahdollinen lisäys saattaisi pelottaa liikenteen järjestäjiä, jos joukkoliikenteestä tulisikin liian suosittua. (Tällaisiakin kommentteja on kuulunut mm. kaarimallisen taksajärjestelmän laajimman alueen osalta)
Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka moni tästä voisi hyötyä? Saataisiinko esimerkiksi liikenteen päästöjä merkittävästi alemmaksi, jolloin siitä hyötyisivät kaikki. Joutaisiko keskustelu ruuhkista romukoppaan? Paljonko säästettäisiin aikaa, kun emme jonottaisi lippujen ostamista ja niiden leimaamista?
Kuinka paljon voisimme saada eurolla päivässä, jos joukkoliikenne olisi yhteinen juttumme.
Hannu Koponen
