Töissä hellerajaa ei varsinaisesti tunneta, mutta "Jos työpaikan lämpötila ylittää +28 °C, on työtä ryhdyttävä keventämään. Työsuojeluviranomaisten suositus on 10–15 minuutin tauko yhtä tuntia kohden."

Tämä on varsin etäinen lausahdus, jos puhutaan vanhempien raitiovaunujen lämpötiloista ja mahdollisuuksista taukoihin. Sellaista viestiä ainakin tuli varsin vahvasti tämänpäiväisellä ratikkakierroksella Helsingin helteissä.

Aloitin kierrokseni uudemman mallisella 3:lla Kalliosta Erottajalle. Sisäilma ei varsinaisesti ollut ehkä kuumin, mutta nihkeä.

Ajattelinkin käydä läpi muutamat ratikat ja seurata, onko jotain parannusta tapahtunut kuljettajien työtiloihin ratikoissa mm. jälkeen laajemmankin keskustelun, jossa ratikkakuski menetti hetkensä ajokykynsä helteessä ja pamautti ratikkalla (linja 2, heinäkuu 2003) päin Stockmannin seinää, niin että onnettomuudessa myös menehtyi parikymppinen moottoripyöräilijä.

Tuolloin raitiovaunun ohjaamon lämpötilaksi arvioitiin 35 - 45 astetta.

Noin 40 astetta tunteja - tauotta

Hypätessäni linjan 10 kyytiin (vanhanmallinen ratikka), kuljettaja arvioi lämpötilan olevan noin 40 astetta. Ohjaamossa ikkuna oli auki ja tuuletin lähinnä pyöritti lämmintä ilmaa. Halusinkin tiedustella tuntoja juuri lämpötiloista ja mm. tauoista. Ensimmäisen kerran tulikin mm. taukojen pitämisen vaikeus, mikäli linja on myöhässä. Kuski kertoi vaihtaneen kuulumisia Helbin bussikuskin kanssa, joka oli kertonut kalustouusimisen auttaneen jo merkittävästi ilmastoinnin parantumiseen bussiliikenteessä. Vaihdoin Lasipalatsilla 4:een todetakseni lämpötilan olevat samoissa lukemissa.

Kuva: uusien ratikoiden ohjaamo on huomattavasti viihtyisämpi verrattuna vanhanmallisiin.

Uudenmallisella 8:lla Oopperalta seuraavaksi Vallilaan, nestetankkaus ja jatko 7:lla kohti Pasilaa. Pasilaa lähestyessä Messukeskuksen kohdalla kuljettaja alkoi kuuluttamaan päättärille lähestymisestä matkustajille jota kuinkin seuraavasti: "seuraavaksi päättäri ja jatkamme 5:n minuutin... Eikun hetkinen. Jatkammekin välittömästi..." Aikaa siis tauolle ei ollutkaan, joten kuljettaja teki sen, mitä aikatauluissa pysymiseksi piti tehdä ja jatko ilman taukoa matkaansa.

Olin hiukan aikaisemmin miettinyt erään facebooktoverin statuksessa, pitäisikö kuljettajille antaa käyttöön minijääkaapit ja talon puolesta juomat hellekeleillä. Ele on hieno mm. meillä töissä, joten toimisi varmasti monessa muussakin paikassa.

Ajattelin testata HSL:n hallituksen varajäsenen roolissa tämän ajatuksen vastaanottoa. Hyppäsin pois Länsi-Pasilan puolella pyörähtäen K-Marketissa. En kuitenkaan ennättänyt samaan ratikkaan, vaan jatkoin seuraavalla. Kysyin kuskilta, haluaisiko hän juuri ostetun kylmän omenalimun (suosikkini), jos hän kertoisi ohjaamon lämpötilan kertoen toki hiukan taustaa siitä, että olen ollut joukkoliikenneasioissa aiemminkin, kun niistä ilmastoinneista on puhuttu. Kuski kieltäytyi kohteliaasti limusta, mutta kertoi ohjaamon lämpötilan olevan 37 astetta. 

Mikään ei muutu - työsuojelusta tingitään eli kuka vastaa seuraavasta kuolemasta?

"Työnantajan velvollisuutena on huolehtia, että työskentelylämpötila pysyy alle +28 asteen kuumalla ilmalla esimerkiksi teknisillä ilmanvaihtoratkaisuilla tai säännöllisellä tauotuksella."

Jäätyäni Mannerheimintiellä Kelan pysäkillä pois, jatkoin matkaani 10:llä kurkistaen sisään tullessani lämpötilan. Se oli 38 astetta. Seuraavaksi suuntasin kohti Munkkiniemeä 4T:llä, mutta en huomannut mittaria. Luulin sen jääneen puoliksi avonaisen ikkunan eteen vedetyn rullaverhon taakse, mutta myöhemmin aloin epäilemään, että mittaria ei kenties vaunussa/ohjaamossa ollutkaan.

Kuulin irrallisen lausahduksen poisjäävältä matkustajalta, joka nousi penkiltä ja astui ulos sanoilla: "...pääsee ainakin täältä ratikasta ulos, ah, ihana tuuli...". Jäin itse seuraavalla pysäkillä Munkkiniemen puistotien lehtipuiden varjoon, joissa miellyttävä tuuli viilensi huomattavasti olotilaa ratikkamatkailun jälkeen.

Vielä ennen reissun lopettamista, halusin tarkistaa vielä satunnaisen tauon seuraavan raitiovaunun kuljettan osalta. Hyppäsin siis seuraavaan 4:een ja odotin päättärille asti. Laitoin ajan mittauksen päälle ja menin jututtamaan kuskia. Kysyin lämpötilaa ja hän ei sitä osannut sanoa, sillä ohjaamossa ei ollut mittaria. Tarjosin (kun kerran taukoa menin häiritsemään) hänelle tuon avaamattoman limupullon, joka oli vielä ainakin viileä, jos ei nyt enää ihan kylmä. Hän suostui sen vastaanottamaan ja täytyy sanoa, että hienoa, että otti, sillä uskon hänen tarvinneen sitä huomattavasti enemmän kuin minä.

Tällä kertaa kuski sai pitää 5:n minuutin tauon.

Keskustelumme aikana tuli ilmi mm. se, että ilmastointia ollaan oltu tuomassa ehkä "25 vuotta" ! Välistä euron tuleminen on luonut toivoa ja seuraavaksi on luonut toivoa se, että poistuttaisiin kuljettajarahastuksesta.

On kuitenkin jotenkin outoa, että kuljettajien tämäntyyliset työolosuhteet laiminlyödään, vaikka varmasti erilaisia keinoja edes parantaa niitä, löytyisi varmasti useampiakin. Pääsääntöisesti kaikissa vanhoissa ratikoissa lämpötila tuntui olevan sama. Ts. ohjaamoissa todennäköisesti oli tuo 37 - 40 asteen lämpötila. Viimeisin haastateltava kertoi, että oli tullut töihin joskus 7 aikoihin ja ensimmäinen tauko, jonka saattoi pitää oli vasta kello 11.

Toivon, että työntekijöiden olosuhteisiin liittyviä asioita tuodaan esille entistä enemmän HKL:n johtokunnan ja HSL:n hallituksen suuntaan. Poistuin matkan jälkeen huurteiselle ja jatkoin matkaani ilmastoidulla 52:lla, jossa lämpötila oli todennäköisesti alle 25:n.

Viihtyisät työtilat kuljettajille auttaa varmasti myös mukavien matkojen toteutumisen, joissa henkilökunta jaksaa ottaa paremmin vastaan sen haasteellisen asiakasporukan, jolla puolestaan hiki voi virrata monista muista erilaisista syistä.

Mukavaa kesää!